Viihdemedia ei ole enää haukkumasana. Ainakaan jokaiselle meistä. Kaikki mediasisältö on muuttunut viime vuosina paljon viihteellisemmäksi. Ilta-Sanomien Marko Lempisen mukaan viihteellisyys näkyy etenkin siinä, että asiat kerrotaan mediassa yhä enemmän ihmisten ja tunteiden kautta. Miten median viihteellistyminen vaikuttaa organisaatioiden viestintään ja markkinointiin?

Jos muistelemme, miltä perinteinen media – vaikkapa Hesari ja Ylen tv-uutiset – näyttivät kymmenen vuotta sitten, on vaikea uskoa, että kyse on nykyisin edes samoista medioista. Meininki on muuttunut melkoisesti.

– Media on viihteellistynyt todella paljon, jos ajatellaan koko median kenttää. Esimerkiksi monet asiat, aihealueet, käsittelytavat ja tapahtumat, jotka aiemmin olivat vain iltapäivälehtien tai muutamien aikakauslehtien ja myöhemmin kaupallisen radion ”yksinoikeutta”, ovat nykyisin koko mediakentän omaisuutta. Esimerkkinä vaikkapa viime viikon Linnan juhlat, joista jokainen väline nykyisin tekee kattavia ennakoita, uutisseurantaa ja jälkikäteisjuttuja, toteaa Ilta-Sanomien Marko Lempinen.

Hän on yksi ”Tehokas mediaviestintä 2018” -koulutuksen luennoitsijoista.

Journalisti toivoo hyvin valmisteltua ehdotusta

Lempiselle viihteellistyminen tarkoittaa paitsi aihealuetta myös käsittelytapaa. Viihteellistymisen myötä mediassa menevät helpommin läpi jutut, jotka kerrotaan ihmisen tai ”tunteen” kautta. Mediaan yhteydessä olevien organisaatioiden ja ihmisten olisi syytä ottaa viihteellisyys huomioon omassa toiminnassaan. Tarjoa medialle sellaista sisältöä, josta saa tarvittaessa helposti synnytettyä tunteellisia tarinoita. Hyvin ja huolella valmisteltu esitys on jo puoliksi mediassa julkaistu.

– Tämä tunnepuoleen vetoaminen on vuosikymmenet ollut iltapäivä- ja naistenlehtien tapa kertoa asioita. Nyt sellaista näkee vaikkapa A-studiossa, jota perinteisesti on pidetty ns. kovan journalismin lähettiläänä Suomessa.

Tarinoita kerrottiin jo heimonuotioilla

Jos haluat viestisi läpi mediassa, on Lempisen mukaan tärkeää muistaa tarinat ja tarinallisuus. Tämä ei sinällään ole Lempisen mielestä suoranaista median viihteellistymistä, vaan ollut osa journalismia ihan aikojen alkuhämärästä asti.

– Meidän aikamme on nostanut tarinallisuuden uuteen arvoon: siis sen, että on tapahtunut muutos, siirtymä asioiden tilassa A:sta B:hen. Eli yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että meillä on kerrottavanamme hyvä juttu.

Viihdemedia tykkää tunteista, yllätyksistä ja merkitsevyydestä

Kaikki viihdejournalismi ei ole hyvää journalismia. Lempisen mielestä huonoja juttuja ovat sellaiset, joista puuttuu tunne, tarinallisuus, yllätyksellisyys ja merkitsevyys. Ne eivät siis puhuttele ihmisiä ja merkitse heille jotakin. Ne ovat juttuja, joista puuttuu kosketuspinta ihmisten arkipäivään.

– Huonoja viihdejuttuja ovat sellaiset, missä ei ole mitään jutun juurta, joissa ei tapahdu mitään. Esimerkiksi pelkästään se, että joku artisti julkaisee levyn tai lähtee kiertueelle, ei riitä hyväksi jutuksi. Se on toimintana ja informaationa liian ”vähäpätöistä” ja ”tavallista”, että se puhuttelisi tai herättäisi tunteita. Siitä puuttuu koukku, joka voi olla mitä tahansa, joka tuo jutun lähemmäksi ihmistä tai on hauska tai on yllättävä, kertoo Lempinen.

– Saamme joka päivä toimitukseen kymmeniä tiedotteita, joissa periaatteessa kerrotaan vain, että Se-ja-Se on tehnyt levyn tai lähtee kiertueelle. Eikä mitään muuta. Ei siinä hirveästi kiinnostavan jutun juurta ole.